Uforaportteja
Selvittämätön tapaus 60-luvulta
Seuraavana kerrottu tapahtuma ajoittuu 60-luvulle, paikkana
Ylöjärvi, Näsijärvi. Minä ja edesmennyt
Allan Suoniemi tutkimme tapausta vuonna 1995 suorittamalla
useita haastatteluja ja kävimme myös tapahtumapaikalla.
Kirjoitin tapauksesta Suomen Ufotutkijat ry:n vuosikirjaan
(1), ja teksti on ollut myös netissä lyhyen
ajan vuosia sitten. Koska tapaus on yksi parhaista yhden
silminnäkijän raportin varassa olevista tapauksista
Suomessa, julkaisen sen uudelleen hiukan muokattuna versiona.
Lisäksi sain havaitsijalta julkaisuluvan havaintolomakkeen
piirroksiin. Niitä ei ole aiemmin julkaistu; Uforaportti
3:ssa oleva piirros on taiteilijan tekemä.
Havaitsija oli ilmoittanut tapauksesta ensimmäisen
kerran jo 70-luvulla eräälle sanomalehdelle, joka
oli pyytänyt ihmisiä lähettämään
ufokokemuksiaan toimitukselle. Tiettävästi ilmoitus
oli päätynyt Suomen Ufotutkijoiden arkistoon, mutta
valitettavasti en ole sitä löytänyt. Olisi
mielenkiintoista verrata sitä yli kaksikymmentä vuotta
myöhemmin täytettyyn lomakkeeseen.
Sen lisäksi, ettei tapaukselle ole löytynyt muita
silminnäkijöitä, sen heikkoutena on myös
tarkan ajankohdan puuttuminen. Arvioimme kuitenkin havaitsijan
erittäin luotettavaksi henkilöksi. Tutkimuksissa
ei ilmennyt mitään, mikä olisi viitannut tietoiseen
valehtelemiseen tai vilkkaan mielikuvituksen osuuteen tapahtumien
kulussa. Henkilö ei ollut uskonut ufotapauksiin ennen
tätä kokemusta eikä hänellä ollut
ollut muitakaan merkillisiä kokemuksia.
Huijauksen mahdollisuutta on yleensä erittäin
vaikeaa sulkea pois sataprosenttisella varmuudella, mutta
en pidä sitä lainkaan todennäköisenä tässä tapauksessa.
Ja kuitenkin, muita tavanomaisia selityksiä ei tunnu
jäävän jäljelle – havaitsija oli
niin lähellä kohdetta, ettei hän voinut nähdä väärin.
Joskus tarkka havaitsija voi erehtyä tutustakin kohteesta
oudossa ympäristössä, mutta tässä tapauksessa
sekään ei tule kysymykseen. Outo episodi sattui
henkilölle mitä tutuimmassa ympäristössä.
Heinäkuussa 1963-65
Oli heinäkuun alun valoisa ja lämmin kesäyö Näsijärvellä vuonna
1963-65(2). Muuan mies souteli heikossa sivutuulessa aikomuksenaan
laskea pitkäsiima lähivesillä kuhasaaliin
toivossa. Reitti kulki Äijänsaaren salmen sillan
ali kohti Koljoa. Koska tuuli oli etelässä, mies
päätti mennä Hornun vesille. Hän aloitti
siiman laskemisen Pikku-Hornun pohjoispuolella ja kiersi
saaren rantaa jatkaen suoraan Hornuun. (Pikku-Hornu on halkaisijaltaan
vain parikymmentä metriä ja sen etäisyys Hornuun
parisataa metriä.)
Kun mies sai kalanpyydyksen laskettua oli keskiyö. Ennen
siiman nostamista pitäisi saada tunti kulumaan. Mies
rantautui kallioisen Pikku-Hornun pohjoispuolelle eli suojanpuolelle.
Hän leiriytyi muutaman metrin päähän
rannasta ja otti eväät repustaan. Siinä kahvia
juodessaan mies kuuli saaren eteläpuolelta - heikon
aaltojen kohinan läpi - voimistuvaa kohinaa. Ilmeisesti
toinen vene oli lähestymässä saarta. Pian
kuuluikin ankkurin laskemisesta aiheutuvaa ääntä.
Hetken hiljaisuuden jälkeen alkoi samalta suunnalta
kuulua erittäin kovaa kolinaa, joka toi mieleen sepän
takomassa pajassaan. Veneen moottori kaipasi ehkä remonttia
ja varmaan tästä syystä tuuli oli sen rantaan
tuonutkin. Kolinan vaimettua mies kuuli selkänsä takaa
askelia, ensin yhdet ja sitten toiset. Mies ei kääntynyt
katsomaan äänien suuntaan, vaan odotti tulijoiden
pian ilmaantuvan hänen eteensä. Näin ei kuitenkaan
käynyt.
Vähitellen mies alkoi kerätä varusteitaan
ja lähti nostamaan pyydystään. Hän otti
polan saaren pohjoispuolelta ja souti Hornuun päin.
Miehelle tuli mieleen vilkaista saaren eteläpuolelle
saapunutta moottorivenettä. Parin minuutin kuluttua
se olikin näkökentässä vain 30 metrin
päässä. Mies hämmästyi veneen upeutta.
Sen ympäri kulki soikeiden ikkunoiden rivi ja ikkunoita
koristi kullanhohtoiset karmit. Ikkunoista erottui heikkoa
valoa.
Mies jatkoi pitkänsiiman nostoa, kunnes vilkaisi vierasta
alusta toistamiseen. Tällä kerralla ihmettelemisen
aihetta tuli lisää, sillä vene ei näyttänytkään
olevan vedessä vaan jonkin verran sen yläpuolella.
Lisäksi sen reuna oli saaren yläpuolella. Aluksen
pohjan ja järvenpinnan välistä näkyi
saaressa liikkuvan henkilön jalat. Aluksen saaren puoleisella
reunalla oli portaat, joista oli kolme astinta näkyvissä.
Tunne siitä, että alus ja sen miehistö eivät
olleet tästä maailmasta, rupesi puistattamaan miestä.
Hän jatkoi kuitenkin siiman kokemista vilkaisten silloin
tällöin syrjäsilmällä alusta. Sen
miehistö ei kuitenkaan näyttänyt pitävän
tarkkailusta, nimittäin aluksen ikkunasta ruvettiin
näyttämään häikäisevän
kirkkaita valomerkkejä, kun kalastaja käänsi
katseensa sitä kohti. Valoilla häikäisyä ei
kuitenkaan jatkunut kauan ja pelosta huolimatta mies uskalsi
aika ajoin katsella vierailijoiden touhuja.
Saaressa oli enimmillään viisi henkilöä:
kolme suurempaa ja kaksi pienempää. Miehistön
jäsenet olivat koko ajan osittain aluksen takana, joten
tarkkoja yksityiskohtia heistä ei voinut havaita. Heidän
vaatetuksensa näytti yhtenäiseltä; mahdollisesti
kaikilla oli farkunsiniset haalarityyppiset asusteet. Kahden
henkilön palattua alukseen valojen tuikuttaminen alkoi
uudestaan, mutta loppui sen jälkeen kun mies sai kaksi
kuhaa.
Lopulta kaikki vierailijat menivät kulkuvälineeseensä,
joka pian alkoi nousta tasaisesti. Siitä erottui neljä teleskooppijalkaa:
saaren puoleiset lyhyitä ja järven puoleiset 3-4
metriä pitkiä (saaren ranta on hyvin jyrkkä).
Jalat, joiden päissä oli pyöreät levyt,
katosivat aluksen pohjassa oleviin pikimustiin syvennyksiin
- lyhyemmät jalat ensin ja sitten pitkät. Tässä vaiheessa
alus oli jo sen verran korkealla, että sen pohjan pyöreä muoto
erottui selvästi. Jalkojen mentyä sisään
alus näytti ”kuin yhdestä puusta veistetyltä”.
Sivusta katsottuna se oli ellipsin muotoinen, noin 2,5 m
korkea ja 6 m leveä. Alus ei pyörinyt akselinsa
ympäri, eikä se hohtanut minkäänlaista
valoa. Se oli väriltään vaalea, ei kuitenkaan
aivan valkoinen ja sävyltään himmeä.
Aluksen noustua äänettömästi ”muutaman
puunmitan” korkeuteen, se lähti erittäin
suurella nopeudella loivassa nousukulmassa pohjois-luoteeseen.
(Havaitsija käytti vertausta ”krh-ammuksen nopeudella”.)
Tällä vauhdilla alus lensi arvion mukaan noin kilometrin
ja sen jälkeen se katosi silmänräpäyksessä.
Tapahtuma kesti reilun puoli tuntia. Koko aikaa kalastaja
ei kuitenkaan voinut käyttää havainnoimiseen;
pienen tuulen vireen takia oli välillä soudettava
pysyäkseen paikallaan ja kuhien irrottaminen koukuista
vei myös oman aikansa. Kotiin päin soudellessaan
mies kiersi Pikku-Hornun kaukaa. Viikon kuluttua saaressa
käydessään mies pani merkille, että korkeampi
kasvillisuus oli palanut 5 cm:n sängelle siltä alueelta,
missä aluksen reuna oli ollut.
1. Alkuperäinen tekstini on julkaistu kirjassa Uforaportti
3, 1996, s. 55-57
2. Lomakkeessa havaintovuosi on ilmoitettu muotoon 1963?
Haastattelujen jälkeen näyttää todennäköisemmältä,
että ajankohta on lähempänä vuotta
1965.
Kari V.
|
